Short story: Kuningatar ja sadisti

''Kauheaa!'' kunigatar huudahti nähdessään hoviinsa astuneen kummajaisen. ''Kuka – tai mikä – tämä hirvitys oikein on ja miksi hänet on päästetty sisälle?''

''Iltaa teillekin, arvoisa kuningatar,'' ilmestys naurahti ja seisahti keskelle valtavaa salia. Valtaistuimen vierellä seisoskelevat vartijat kohottivat miekkansa kuningattaren eteen, joka puristi istuimensa antiikkisia kahvoja rystyset valkoisina. Hänen edessään seisova hahmo oli pukeutunut kokomustaan lateksiseen asuun, joka paljasti vain suun ja viekkaat silmät. Käsissään se roikotti nahkaista ruoskaa sekä erinäisiä köysiä.

''Vartijat, hoitakaa tämä siveetön paholainen saman tien pois täältä häpäisemästä hoviani! Herttinen sentään!'' Vartijat ottivat muutaman varovaisen askeleen kohti muukalaista, joka kuitenkin nosti kätensä pystyyn torjuvasti.

''Noh noh, ihan rauhassa. Miehenne minut tänne kutsui. Olen sadisti, hauska tutustua,'' sanoi sadisti virne kasvoillaan.

''Mikä ihme?''

''Tulin auttamaan miestänne hoitamaan tiettyjä... asioita,'' sadisti selitti. Kuningatar mulkoili tätä inhoten.

''Mihin asioihini mieheni tarvitsisi tuommoista kumihirvitystä?'' Kuningatar virkkoi. Vartijat hänen vierellään seurasivat hölmistyneinä sananvaihtoa.

''Ensinnäkin se on lateksia, ja toiseksi, miehenne ja minun väliset asiat ovat vain meidän kahden välisiä – vaikka luulisi että noin kypsään ikään ehtinyt nainenkin jo ymmärtäisi miehensä haluja.''

''MINUN MIEHELLÄNI EI OLE MITÄÄN SÄÄDYTTÖMIÄ HALUJA!'' Kuningatar karjahti niin että kattokruunutkin helisivät. Sadisti hymyili huvittuneena.

''Arvoisa kuningas on saapunut!'' kiekaisi tuolloin ovella seisoskellut vartija. Kuningas, pyöreä ja sileäposkinen, kurkkasi naama punaisena valtaistuinsaliin.

''Tuota, hei vain kulta, onkos täällä kaikki hyvin?''

''Selitä tämä kaikki heti,'' Kuningatar raivosi. Kuningas näytti vaivaantuneelta astellessaan kohti puolisoaan ja sadistia. Sadisti heilautti kiusoitellen raippaansa Kuningasta kohti tämän lähestyessä.

''Kun nyt kävi niin että uusi ovimies oli sadistin vahingossa tänne ohjannut vaikka...''

''Näetkö sinä useinkin tätä saastaa?'' Kuningatar parahti raivoisasti.

''No, tuota, silloin tällöin, keskustelemme ja...''

''Mistä ihmeen asioista keskustellaan kumipuvussa?''

''Lateksi,'' sadisti oikaisi.

''Olkoot vaikka botoksia! Haluan että poistut n-y-t!''

''Kultaseni...''

''Ehkä meidän pitäisi näyttää arvoisalle Kuningattarellekin mistä... keskustelemme,'' sadisti sanoi hymyillen. Kuningas valahti täysin kalpeaksi.

''Se ei ehkä ole kovinkaan hyvä idea.''

''Se voisi olla hyvin hauskaa,'' sadisti totesi. Kuningas näytti siltä, että pyörtyisi hetkenä minä hyvänsä.

''Siinäpä vasta ajatus! Toki minua kiinnostaa mitä seniili puolisoni keskustelee kumipukuisen friikin kanssa.'' Kuningatar kääntyi vartijoiden puoleen. ''Sulkekaa hovin ovet ja ilmoittakaa hännystelijöille, ettei meitä saa häiritä. Ei vaikka mitä tapahtuisi.''

''Kulta, tämä ei...''

''Olepas sinä hiljaa, senkin lahna. Noh, alkakaahan puhua.'' Sadisti noudatti valtiattaren käskyä.


Tuon päivän jälkeen sadisti ohjattiin jatkossa aina suoraan valtaistuinsaliin


J. S. Saari, 2018

Recent Posts

See All

Pöydällä makaava ruumis on kaikessa groteskiudessaan kaunis. Se voisi olla kuka tahansa, autoilijan murhaamaksi jäänyt pyöräilijä, henkirikoksen uhri, itsemurhan tehnyt nuori. Mutta se ei ole ihminen.

Luentosalin valot välkkyvät tähtien lailla. Powerpoint-esityksen viimeinen dia taistelee sammuvaa tietokonetta vastaan, yrittäen vielä hetken julistaa sanomaansa valtavalla, vuosien kellertämällä valk

Se tyyppi erottui joukosta jo noustessamme alukseen. Harmaan, surumielisen matkustajameren keskeltä kohonnut pitkä, värikkäästi pukeutunut hahmo pisti tietysti silmään – kaiken lisäksi se hymyili iloi